Eilen alkoi koulu ja M:lla harjoittelu. Oli aika jännittävää mennä uuteen paikkaan ja nähdä kaikki BCI-vaihtarit (Business Consultancy International) ensimmäistä kertaa. Meitä oli joka lähtöön, yhteensä n. 40-50: oli porukkaa USA:sta, Kanadasta, Espanjasta, Portugalista, Ranskasta, Irlannista, Hollannista, Sloveniasta, Unkarista, Venäjältä, Suomesta, Turkista, Kiinasta, Koreasta ja Thaimaasta. En varmaan edes muistanut mainita kaikkia maita... Yhden kiinalaisen tytön lempinimi oli Penny ja yhden korealaisen pojan John Wayne :D Että semmosta. Esittelykierroksella meidän piti kertoa itsestämme äidinkielellä (ja enkös minä siinä unohtanut, että puhun ruotsia äidinkielenäni. Shame on me). Vähänkö oli hauskan kuuloisia kieliä. Me suomalaiset olimme kaikki Mansesta, joten tervehdimme kaikkia aina morolla.
Olen nyt näinä kahtena ensimmäisenä päivänä lähinnä pyörinyt parin kanadalaisen tytön kanssa. Yllätyin, että kuinka erilaisia he ovat esim. amerikkalaisiin (tyttöihin) verrattuna (lue: paljon rauhallisempia). Tuntuu, että heidän kanssaan on näin suomalaisena helppo olla. Eilen juttelin myös muutaman paikallisen kanssa koulun aulassa. Yksi tyttö käy Wienistä käsin täällä koulussa. Aika samanlainen matka siis kuin M:lla joka päivä.
Tänään sain tunnukset koulun koneille ja intranetiin. Lainasin muuten aamulla muutaman markkinoinnin kirjan. Pitää heti tällä viikolla paneutua niihin, sillä täällä on kuulemma pikkutarkkoja kysymyksiä tenteissä (eka tentti jo lokukuun alussa). Odotan kursseilta paljon, sillä aihealueet ovat mielenkiintoisia.
 |
| Lainasin myös Bilder-Bingo -pelin :) kirjastossa oli muitakin saksankielen opiskelua edistäviä pelejä |
Ensimmäisen kuukauden lukkarini on suht helppo:
maanantaiaamuisin on markkinointia ja illalla saksaa
tiistait on tyhjiä
keskiviikkoisin on pari kurssia markkinointia, välissä hypäri
torstaiaamupäivisin on markkinointia
perjantaisin on HRM:ää muutaman tunnin
Aasialaisilla tuntuu olevan tarve muuttaa nimensä "englanninkieliseksi" kun vaihtavat maanosaa. Törmäsin samaan Englannissa, kun yksi vietnamilainen(?) poika esitteli ittensä: "My name is Hlyng Hvanh Dhoh (tms). But you can call me Dylan." Jenni törmäsi samaan ilmiöön Jenkeissä. Ehkä se liittyy osittain siihen, että ne haluaa sulautua/sopeutua paremmin, ja toisaalta siihen, että eihän noita nimiä hullukaan opi. :D
VastaaPoistaOnko sulla kurssit enkuksi?
Ja hei, erittäin pätevä päivän asu!
joo, peukut päivän asulle! Ikävä ollut jo teitä! :)
VastaaPoista-Emmi
Suvi: Joo niin tuntuu olevan. Yhdellä tytöllä tosin oli sellainen lempinimi, joka oli yhtä vaikea lausua kuin oikea nimi :D
VastaaPoistaKurssit mulla on joo enkuks. Pää on nyt aivan pyörällä jo pelkästään siitä, että oon nyt pari päivää puhunu pelkkää enkkua, ja tänään saksaa.
Halit sinne Suomeen! Tulkaa pian käymään, täällä on vielä lämmin :)